
Ensin ruusuja : olen pitkään luullut ruusukaalin olevan väistämättä jotenkin ankeaa mutta kun nyt tänä syksynä olen muutenkin innostunut tällaisista jotenkin, öö, syksyisistä aineksista, ajattelin kokeilla sitäkin. Ja hyvä näin, en edelleenkään ole muuta kuin kännykkäkamerakuvaaja mutta tuo mitä tuolla on, oli aivan hullun hyvää! Uunissa paahdettua ruusukaalia, karamelisoitua sipulia, pistaaseja ja siinäpä se. Ihan täydellistä.
Ja sitten risuja: syksy on tänäkin vuonna syksy. Kaikki on hidasta ja täällä ollaan. Tahtoisin paeta PrinseBan kanssa aurinkoon mutta erinäiset taiteelliset projektit estävät toistaiseksi moiset suunnitelmat.. no kai se palkinto sieltä vielä tulee.
Jospa sitä vaikka saisi taas alettua kirjoittamaan enemmän, edes tätä. Kyllä kai tässä elämässä vuodenajasta huolimatta tapahtuu kuitenkin vaikka mitä. Tässä yksi suurimmista ellei jopa suurin juhlan aihe.
Jep. Kun keskustan Combat Rock Shop oli tyhjennetty, siivottu, avaimet luovutettu ja viimeisetkin vuokrarästit viimeinkin maksettu, tunsin varmaankin suurinta vapautta sitten vankilasta vapautumisen! Se megastore oli jotenkin vaan täydellisen toivoton projekti tilanteessa jossa se lopulta toteutui, laman ja hiipuvan CD-myynnin kourissa ynnä muuta. Mutta eipä valiteta tästä enempää vaan laitetaan yksi vaihe pakettiin ja jatketaan - olemassa ollaan enemmän kuin koskaan ja uusi kauppa Vaasankadulla on aivan huippu, näin asioiden piti mennäkin! Uuden liikkeen avaaminen oli yksi vuoden tai vaikka useammankin kohokohdista.
Mitähän muuta tänä syksynä sitten on tullut tehtyä, ruokaintoilun lisäksi siis.. tai no, eipä tähän nyt tarvitse taas kerralla kuukauden asioita kasata. I Walk The Linen uusi levy valmistuu pian, sen tiimoilta tulee varmaan tänne tulevina kuukausina juttuja.. eipä tässä, Top Chef alkaa aivan kohta moi!